Hakemista on koko homma

Nonih. Pari kuukautta jo edellisestä tekstistä? Treenit kuitenkin jatkuneet jotakuinkin normaalisti, mutta kuten otsikko jo kertoo, hakemista on ja välillä kulkee, välillä ei...

Aika pahasti tullu retkahdettu noihin makeisiin, suklaahan on ollut aina jotenkin lähellä minun sydäntä (eikös maha ole melko vieressä?) ja hyväksihän se ei tietenkään ole tuon kireyden kannalta. Nyt kun on ollut nuo fitness-kisat ja karsinnat meneillään, on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten valmistautumista, kisapaineita, sitten sitä paniikkia ja lopuksi niitä onnistumisen iloja. Näinhän se menee. Kaikilla on niitä hyviä ja huonoja hetkiä, niistä pitää vaan nousta ja jatkaa entistä tehokkaammin.

Tätä itsensä kehittämistä kun harrastaa ns sivutoimisesti, niin täytyy vaan muistaa että ne muutokset ja kehitys tulee hiukkasen hitaammin kuin niillä, joille se on ykkösjuttu elämässä. Edistystä se on hidaskin edistys...

Tarkoitus olis nyt panostaa huomattavasti enemmän ruokavalioon, treenit kuitenkin sujuu omasta mielestä ihan mallikkaasti. Haasteensahan tähän tekee se, että en kauhean hyvin osaa valmistella seuraavan päivän eväitä, lisäksi yöt pitäisi pystyä nukkumaan. Tuohon on aika vaikea itse vaikuttaa, melatoniinit yms testattu, mutta ei selkeää edistystä. Kaupassa olis kyllä käytävä nytkin, tosin tuossa lähikaupassa ei hirmusen laaja valikoima ole, sitten pitäis ajan kanssa lähteä megasuperhypermarkettiin uhmaamaan henkistä tasapainoa :/

Tämmönen kehitys ois jopa pelottavaa, joten otetaan iisisti ja vähän hitaammalla tahdilla.. ;)

Hidasta kävelyä - Stressman?

Eilen siis oli jalkatreenit, siitä otsikko ;)

Noniih! Kävin sitten eilen ennen treenejä kehonkoostumusmittauksessa, en nyt osaa sanoa miten silkkaa faktaa nuo laitteet osaa antaa, mutta uskotellaan nyt edes että siihen on jotain luottamista. Jokaisella varmasti tästäkin asiasta oma mielipide löytynee...

Ja varsinkin sen takia voidaan toki uskoa sen paikkansapitävyyteen, kun tulokset oli oikein positiiviset! Koska tässä nyt on näin "rookie" kaikin puolin, niin lukemia en häpeä laittaa esille vaikka ne korkeat onkin :D

Pari juttua voikin mainita, esim:

• rasvaprosentti laski 1,9 prosenttiyksikköä (21,2 -> 19,3), eli nyt ollaan hieman selvemmillä vesillä, normaalin rajojen sisäpuolella siis...melkonen fätäri sitä muuten on vieläkin :)

• viskeraalinen rasva laski yhden pykälän (8 -> 7), kertonee enimmäkseen siitä että on lisätty liikuntaa, helpommin kuitenkin karisee kuin tuo ihonalainen rasva...?

• lihasmassa nous pikkasen (37,2 -> 38,3), nyt pitää sanoa etten ihan täysin varma ole, että onko tämä nyt siis kiloina...? Ilmeisesti...

Eli summa summarum, suunta on edes sinnepäin. Jos nyt sinne jouluun pyrkisi vielä tuota läskiä pudottamaan hitusen, tavoitteeksi vois ottaa vaikka sen 17, vaikka faktahan se on ettei siihen pääse, mutta tavoitteet pitää olla aina kovat. Paino on pysynyt käytännössä samana, siten myös tuo painoindeksi oli käytännössä sama, eli luokkaa "pläski/plösö" :D

Aikaisemmin kesällä tuli harrastettua myös aerobista enemmän, nyt oon jättänyt sen vähemmälle (nojoo joo... tosi vähille) ihan aikatauluongelmienkin takia. Mutta edelleenkin, suurin työ pitäisi varmasti tehdä tuon ruokavalion kanssa.

Treenistä vielä sellainen huomio, että ainahan pohkeita neuvotaan treenaamaan niin, että pohjepenkissä laitetaan jalkaterä siihen tasolle, jolloin saadaan vietyä kantapäät hyvään venytykseen ala-asennossa ja on se sitten hirmusen tehokasta. Muistaakseni (saa korjata jos olen väärässä)Kotipohjan Pekan blogissa hän mainitsi tästä, että kannattaa kokeilla työntää niitä jalkateriä pikkasen eteenpäin, ite kokeilin ja tunne pohkeissa oli täysin erilainen. Semmonen mieletön paine suorastaan tuli jo ekasta setistä lähtien! Ei sillä venytystä saa juurikaan mutta pohkeita treenatessa kannattaakin tehdä eri variaatioita, myös jalkaterän asentoa vaihdellen. Eli aina näistä oppii kuuntelemaan omaa fysiikkaa, ei ne vaan kaikille käy mikä toiselle iskee täysillä.

Ja sitten myöhemmin lissee, kiitti hei!

Kuuma kesä(kö)?

Noh, nimenomaan sitähän tää on ollut. Alkukesästä näytti että eihän se tainnu tänä vuonna muistaa edes lämmetä, mutta sen jälkeen onkin ollut ihan riittävän hikistä.

Ja koska blogin punainen lanka on ollut se, että kerron miten tämä kaveri nousis taas jaloilleen, niin jatketaan aiheesta ja lopetetaan säästä puhuminen heti alkuunsa.

 

No ei vaisinkaan, pakkohan se on vielä mainita tuosta lämmöstä jotain. Liittyy kuitenkin asiaan, joten elä huoli tyttö nuori vaimitenselaulumeni.... on nimittäin ollut oikein mukava käydä tuossa lähellä paikallisessa kuntokeskuksessa mutta nämä kelit on nyt osoittaneet vähän siihen suuntaan että nurmi vois olla vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tai ainakin jossain toisella salilla. On nimittäin lievästi sanoen tuskaista kun se ilmanvaihto ei vaan pelaa. Varsinkin kun käy treenaamassa normaalisti ilta-aikaan, niin siellähän kävelee kuin seinään. Saa lähes veitsellä leikata sitä ilmaa kun on niin jäykkää. Hapettomuus on ehkä melko kuvaava termi siihen hetkeen. Eipä juuri hirveesti tarvii rehkiä kun alkaa puuskuttamaan ja hiki valuu solkenaan. Alkaa muutenkin pari asiaa hieman askarruttaa, joten vois ainakin käydä testaamassa muita paikkoja.

 

Tuloksetkin on jotenkin jämähtäneet, vaikka salille mennessä olis oikein energinen olo, niin hyvin pian iskee oikein extreme väsy. Treenaappa siinä sitten nousujohteisesti! Niih.

 

Asiaan.

 

Tässä on nyt tullut lisättyä jalkatreenejä "ohjelmaan" pikkasen lisää, koska paikat on suht kunnossa ja painojakin saa laittaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Nuo kintut kun on aina olleet ehkä se heikoin lenkki, niin pakko panostaa enemmän nyt niihinkin. Treenien suhteen on tullut harjoitettua kaavaa treenipäivien suhteen niin, että jalkatreenit ja selkätreenit ei ole ainakaan peräkkäisinä päivinä, muuten suht vapaa "ohjelma". Välillä uusia liikkeitä oon kyllä testaillut, mutta ne tutut ja perinteiset on kuitenkin ensisijaisina pysyneet. Eli senkään osalta ei mitään uutta. Eniten tykkään muuten tällä hetkellä treenata selkää, siihen saa jotenkin vaan sen parhaan tuntuman. Kaikki menee ns. omalla painollaan, mikä on toisaalta ihan ok mutta toisaalta taas se syö sen fiiliksen ja kehitys ei ole parasta mahdollista.

 

Nyt kun pikkuhiljaa osaa ainakin valehdella itselleen, että osais treenata joitakin liikkeitä oikein, niin on aika panostaa myös siihen lepoon ja ravintoon. Kyllähän salilla voi rehkiä ja saada kunnon pumpin päälle, mutta jos nuo pari muuta tärkeää asiaa jää tekemättä, tai tehdään sinne päin, niin turhahan se on salillakaan itkeä kun ei rauta nouse. Ei vaikka kumartelis Mekkaan ja Sukkaan ja ties minne tai manaisi kaikkia Allahista Öllölään.

Tuosta ravinto-osuudesta se suurin opettelu mahtaa olla, kyllähän levätä jokainen osaa? ;)

Kaikki hyvät vinkit on enemmän kuin tervetulleita, muutenkin tässä on menty oman itsensä viitoittamaa tietä eteenpäin, joten moni asia on persiillään. Niitä sitten yks kerrallaan toki täytyy koettaa kehittää...

 

Loppusyksystä tulee muuten vuosi täyteen siitä kun aloin pitämään taas huolta itsestäni ja hyvinvoinnista. Tuona aikana moni asia on muuttunut ja saa luvan vielä muuttua lisää.

Parin viikon sisään vois käväistä taas kehonkoostumusmittauksessa, en sitten tiedä tuleeko edelliseen mittaukseen yhtään positiivista kehitystä, mutta onpahan sitten enemmän tarvetta muuttaa tottumuksiaan jos kaikki on menny päin per...hosta.

 

Taas kerran, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. No ei sentään :P Pitää taasen kirjoitella lisää kun on jotain oikeesti kerrottavaa, eikä tämmöstä liibalaabalätinää.

 

Hösä!

 

P.s. Tältä minusta tuntuu koko ajan...

 

 

Kesäkuntoon?

Kappas. Sehän on vierähtäny reilu kuukausi edellisestä vuodatuksesta? No onpa tässä ollu paljon aktiviteettiakin, ehkä kirjoittelu on ollu sitten pienemmällä prioriteetilla.

Sen verran heti alkuun, että yhtä paljon kuin on ollut aktiviteettia, niin muutoksiakin on tapahtunut. Kevään sairastelut on nyt saatu aika hyvin vain huonoiksi muistoiksi takaraivoon ja eteenpäin mennään. Tää kesäaikahan on todella hyvä sauma siihen liian laardin poistamiseen kropasta. Hedelmät maistuu, vettä pitää nauttia muutenkin runsaasti ja mielialakin on hiukan pirteämpi. Sehän on selvä että paino putoaa ja turvotus laskee, joten posketkin kapenee samaa tahtia. Eipä se mitään, näyttääpä taas alaikäiseltä, vaikkei baarien oville tule tunkeiltuakaan...

Nyt siis sitä rasvanpolttoa ja kevyempää evästelyä aloiteltu, saa nähdä tuleeko tuloksia. Nälkä on hieman useammin vieraana, mutta hyvä se on välillä vähän kiusata itseäänkin! Jätskin syöntiäkin on pitänyt ruveta pohtimaan uudestaan, on nimittäin semmosia paketteja että tunnin saa hikoilla aika reilusti että saa moisen tikun poltettua... parempi siis jättää pois tai ainakin vähän tarkemmin katsoa minkä jäden sieltä pakksesta nappaa.

Testasin muuten tuossa välillä Self:n prostskuja, ei voi edes puhua samana päivänä verrattuna Mannisen HydroISO:on... jälkimmäinen on nimittäin oikeesti huippulaatua. Aminohappovalmisteiden kanssa myös sama juttu, mutta onpahan tullut kokeiltua.

Treenien osalta on tullu sen verran jatkuvaa kehitystä, että selkä on ok ja liikkeitä pystyy tekemään suht hyvin. Jalatkin saaneet koko ajan enemmän treeniä ja aloitin nyt tekemään myös olkapäät erikseen, aiemmin arvellut niidenkin saavan osansa esim. rinta- ja selkätreeneissä, mutta nyt teen ainakin pari kertaa viikossa erikseen. Saa nähdä miten vaikuttaa, ainakin tuntuma on hyvä ja liikkeet menee sinne mihin pitääkin.

Nyt pitääkin lähteä hakemaan pakettia postista ja kaupasta jotain hyvää ja kevyttä. Niin ja Pepsiä. :P

Atsiuuh!

Hösä.

 

Pari päivitystä näin blogin muodossa ettei pääse totuus unohtumaan ja saan taas Ollille luettavaa, muuthan tätä ei varmasti jaksa avatakaan... ;)

 

Tämän kevään mie muistan ainakin yhdestä asiasta. En kyllä muista milloin viimeks olisin sairastellu näin paljon. Taisin ehtiä olemaan (fyysisesti) terveenä jotakuinkin pari viikkoa. Sitä taas edelsi noin kahden viikon lentsu ja nyt taas tulee viikko täyteen viimeisintä kärsän tukkoisuutta. Siis tämän silmien välissä olevan reiluhkon tuulenhalkojan, jota myös nenäksi tai klyyvariksi kutsutaan. Ja nimittäin nyt alkaa olla jo mitta täysi, samoin tuo roskiskin pursuaa käytetyistä nessuista...

 

Mutta.

 

Arvelin käydä kokeilemassa salilla mitä siellä viikon aivastelun jälkeen jaksaa tehä. Hyvin jaksoi! Käytännössä samat painot kuin ennen taukoakin! Joku viisas asiantuntija vois kertoa mulle miten tuo on mahdollista...

 

Ai mitä selälle kuuluu? No kiitos kysymästä, mukana kulkee edelleen. Itse asiassa oikein hyväähän tuolle kuuluu ainakin tällä hetkellä, ei koske eikä juuri mitään muutakaan. Eikös se ihminen oo tyytyväinen ja terve just silloin kun ei ole mitään valitettavaa? Eli kaikin puolin hyvä on nyt ihmisen olla, vaikkakin jäykkähän se toki on. Se selkä edelleenkin...

 

Viikko sitten tuli pinottua puita eräskin motti, kyllä oletin että seuraavaan viikkoon ei meikäläinen kävele eikä kyllä tee mitään muutakaan odotettavien selkäongelmien vuoksi. Mut ei se vaan aristellu yhtään, joten oisko liian aikaista ilota? Pessimisti kun ei pety, sanotaan...

 

Se muuten näytti jo melko kesäseltä tuo keli. Pitihän se mopo ottaa pihalle ja tehdä testilenkki. No toki vasta tankkausreissu tuohon lähistön aakkos-asemalle, mutta ihan mielekästä tuo taas oli! Saas nähdä milloin tulee tiukka valinta eteen; salille vai ajolle. Viikon päästä onkin sitten keikkailua ja pärräilyä luvassa, joten täytyy ihan miettiä tarkkaan mihin saumaan nuo salikäynnit ajoittais.

 

Kehonkoostumusmittaushan kertoi jo, että pitää olla pikkasen pläski PLÄSKI pläski PLÄSKI. Tai no ei nyt pitäs mutta kun on vaan, joten ajatuksena olis käydä noita lukemia parantamaan... Käytännössä pääasiallinen tavoite, eli saada ukko taas elämänlangasta kiinni, on aika hyvin toteutunut joten nyt vaan tutustutaan oman kehon toimintaan paremmin ja testaillaan mikä milloinkin parhaiten nappaa.

 

Aiemmin oli puhetta niistä muutoksista, laitan tähän loppuun pari kuvaa. Ja vaikka toisesta kuvasta voiskin olettaa, niin en oo koskaan huumeita käyttänyt :) Ja toinen kuva on noin kuukauden takaa, pitää ottaa sitten uutta kuvaa kunhan on jotain havaittavaa muutosta nähtävissä...

 

Ja mikä tärkeintä; saa nauraa! :P

 

Nyt mie lähen salille että on jotain ilkkumisen aihetta jatkossakin!

 

 

Oppia ikä kaikki

Sitähän se vaan on. Joka päivä kun oppii jotain uutta niin ei mene ykskään päivä hukkaan. Sitä voipi kehua sitten kuollessaan olla hemmetin viisas ;)
No ei lähetä noin synkkiin aiheisiin kun mieli on hyvä. Vasta muutaman päivän ajan ottanu lisänä tuota EAA:ta ja ihan kuin se olis just sitä mitä koko ajan olis vähän salaa kaivannut. Jaksaminen on hiukka parempi, virkeystasokin jotakuinkin ok ja mikä ihmeellisintä, töissäkin pysyy hereillä! Liekö ihan huuhaata ja syyt ihan jossain muualla, mutta ei kai tuo nyt ihmekään olisi. Myös treenit tuntuu kulkevan vähän paremmalla tuntumalla, ei tule samanlaista äkillistä uupumista kuin aiemmin.
Ja nyt muuten jäi tuo CLA pois, ei ehkä minun tilanteessa se hyödyllisin ulostettava ravinne loppujen lopuksi olekaan. Kokeillaan kaikkea kivaa niin pysyy mielenkiinto yllä.

Jännä juttu tuo kipu ihmisen kropassa. Ihan sama vaikka koskis ukkovarpaan päähän tai rektumi olis pyyhkimisestä arkana, niin se vaikuttaa koko kehoon. Elimistö menee johonkin safe-modeen (näin IT-ammattilaisena täytyy viljellä alan sanastoa) ja pyrkii tekemään jotain asialle. Ei tuolloin vaan ole voimia tehdä niitä treenejä täysillä! Alkuviikosta kun pohje oli tuusan pas*ana ja se perinteinen selkä/pakarakipu oli erityisen voimakas niin treenit oli sen mukaisia. Pahoittelen taas tätä nirinää ja narinaa mutta iteppä elän vaivoineni, pitäähän ne jakaa ;)

Niin ja siitä oppimisesta... en oo oikein koskaan tehnyt kunnolla perusliikkeistä perinteisintä, eli penkkipunnerrusta. Se vaan ei oo luonnistunut ja tanko seilaa edestakas kuin käärmeen kusi erämaassa. Painotkin on tietty jääneet sen vuoksi huomattavan pieniksi. No vastoittain päätin ottaa pässiä sarvista (härkää en uskalla) ja käydä harjoittelemaan. Alussahan se oli samanlaista sätkimistä kuin pienellä vasikalla kun se meinaa nousta ylös ja lähteä kävelemään. Toki tuossa(kin) äkkiä oppii kun vain kärsivällisesti tekee. Nyt vain muutaman kerran liikettä tehneenä, käytettävät painot on lisääntyneet noin 15-20 kiloa ja toivottavasti tuon nyt saisi kulkemaan niin mukavuuskin paranisi. Eli kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos vaan intoa riittää.

Onneks on tuo treenimusiikki sellasta joka potkii persuksille kun ei muuten tule käytyä kuin yksin salilla. Turmion Kätilöt motivoi kyllä tällä hetkellä eniten, samoin Stam1nan uutukaiset. Kanssatreenaajat tuskin on samaa mieltä, usein joku tulee kysymään "tarviitko näitä lukkoja" tai "olitko tekemässä tuossa taljassa" tms, ja meikäläinen vaan jammaa sisäisesti eikä huomaa mitään. Mutta on se vaan osoittautunu ainakin itelle aika tärkeäksi osaksi treeniä, pystyy keskittymään omaan tekemiseen huomattavasti paremmin.

Pyrin myös jatkossa tekemään useammat treenit viikossa/lihasryhmä. Vaikuttaa siltä että rahkeita siihen olis, senhän näkee sitten miten se soveltuu. Ei tässä ruveta hinaamaan kun tsemppi on päällä!

Niin ne ennen/jälkeen-kuvat...hmm...

Nappia naamaan

Toiset ne syö aamupalaa, minä syön mahan täydeltä vitamiineja ja muita mömmöjä. No joo, eihän tuossa nyt vielä paljoa ole mutta on niissä nielemistä. Kunhan se viimeksi mainittu Kusti polkaisee ja ilmoittaa että nyt ois Itellan ihmekaapista paketti haettavissa, alkaa myös EAA:n nautiskelu, katotaan tuoko minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen tässä harrastelussa.
Selvästi muuten huomaa tämän kevään etenemisen myös omassa vireystasossa, vaikkakin Ab Lukon toimiston keinovalaistus ei ihan ole verrattavissa tuon kirkkaan mollukan aikaansaamaan pirteyteen.
Eli toisinsanoen, kunhan sen 8 tuntia on tehnyt enimmäkseen ajatustyötä ja ulos päästessä silmät palautuu neliskanttisesta jotakuinkin normaaliin muotoonsa, tuntuu heräävänsä kuin uuteen päivään...

Kävin eilen salillakin pari tuntia normaalia aiemmin. Yleensä tulee käytyä illan hämyssä, joskus kasin aikaan. Silloin siellä näkee ne samat naamat lähes kerta toisensa jälkeen. Kyllähän siinä muodostuu jo tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden heppujen kanssa ja vaikka tuntemattomia ollaankin niin pitäähän se tervehtiä. Samassa veneessä kun ollaan...
Nyt kun kävin normaalista ajasta poiketen, tuntui kuin olis mennyt ihan kokonaan eri salille. Mikähän siinäkin lienee? Toki henkilöt oli täysin outoja, eikä keskittyminen ollut parasta mahdollista, ehkä parasta palata tuttuun ja tavalliseen rytmiin. Toki nyt ei tarvinnut juosta yöllä samalla tavalla wc:ssä, kuten normaalisti, kun salilla ollessa tulee sitä juomaa lipitettyä vähän turhankin runsaasti...

Pohjekin alkaa korjautua pikkuhiljaa, kiitos kysymästä. Kävely on suht normaalin oloista, ihan kuin yksijalkaisella pingviinillä jolla on köntsät housuissa. Vaan vertyyhän se väkisinkin kun vaan pysyy liikkeessä. Eikä tullut kunnon mustelmaakaan, niin jätin kuvat ottamatta. Onneksi. Minä kun en tuosta posettamisesta kauheesti perusta...

Aamulämpötilan noustessa (ulkona) edes tuohon nollan kantturoihin, niin täytyy ruveta heräämään puoli tuntia aiemmin kuin normaalisti. Aamulenkkeilyn saloihin jos taas totuttelisi, tarkoituksena kuitenkin herätä vähän paremmin ja yleensä aamulla tämä mies on notkea kuin rautakanki, niin sais senkin asian korjattua päivää kohti. Silloin kun kävi Haminan RUK:n rivissä juoksemassa joka ristuksen aamu sen kylän poikki ja tallasi maneesin liepeillä muutamaan pavosen heskaan, niin kyllähän se herätti, mutta yleiskuntokin sai huomattavan parannuksen todella lyhyessä ajassa. Onhan sillä suuri vaikutus elimistön toiminnan käynnistämiseen heti aamusta ja kun ne hiilarivarastot on yön jälkeen kuivat kuin ne kuuluisat beduiinin sandaalit, niin pakottaahan se polttamaan myös rasvaa energiaksi ja taas saadaan hyvä mieli. Eli win-win.
Ehkä se puoli tuntia ei riitä kuitenkaan, kun lenkin jälkeen täytyy vielä tietysti käydä peseytymässäkin. Tosin viime yön noin tunnin unien jälkeen on ihan sama lähteä juoksemaan vaikka useampi kierros, ehtii ennen töihin lähtöä hangata vaikka nahkansa rikki ja muuttua rusinaksi siellä suihkussa.

Aerobista harjoittelua tulee muuten tehtyä ihan liian vähän, sen myönnän. Toki onhan tuokin vähä kuitenkin hyödyllisempää kuin paavin omistaa pallit, mutta enemmänkin tulis kuluttaa että tuloksia tulisi. Mullahan on aina ollut sen verran tuota hylkeen lihaa tuossa vatsankin alueella, että sixpäckin tilalla on jokin juomaleili tai vastaava... eli tavoitteena saada myös sen verran rasvaa hus pois ja samalla lihasmassaa tilalle että tuon(kin) epäkohdan sais korjattua.

Nyt taas hirveä tsemppi päälle ja positiivisia ajatuksia pää täyteen. Illalla fillari kohti salia ja kuulokkeisiin Jope Ruonansuun "Nyt lähtee läskit"-biisi niin sitähän ei voi enää mikään estää!



Magneesiumsitraattia, D-vitamiinia, Kalsiumia, multivitamiinia, omegaa, CLA, vihreää teetä ja maitohappobakteereja. Nam. Niin ja lasissa Beroccaa.

 

 

Hämmentävää

Täytyy kokeilla tätä kirjoittamista myös näin mobiilisti, kun siihen kerran hyvä sauma sattui. Aika lailla hiljaseks vetää kun katsoin että tuota edellistä ja myös samalla ensimmäistä blogia on jotkut ihan lueskelleetkin! Itse asiassa pitkälti yli 200 kertaa... :O Mutta kun kerran peli on avattu niin eikun pitkä päätyyn ja perään.

Eilinen ilta oli salin osalta mielenkiintoinen, kävin vähän herättelemässä jalkoja sen mitä kykeni. Sen kyllä sitten huomasi illalla, oli nimittäin niin Hassisen Kone-tyyppiset levottomat jalat ettei tosikaan! Puolen yön tienoilla alkoi helpottamaan vasta...

Se on jännä tuo ihmisen mieli kun se saa kropan tottelemaan ihan mitä vaan. Kun on olevinaan ollut rankka päivä ja mieli maassa niin eihän se rauta nouse. Hyvä että ei nukahda vinopenkille... mutta kun vaikka väkisin vääntää itselleen sen tsemppauksen ja pohtii puoli sekuntia miten hauskaa se on lähteä lähes oksentamaan muiden hikisten pallosilmien sekaan, niin jopas se vaan voimia löytyy jostain! Se lihas kun on lopulta aika hemmetin hölömö. Ja aivot on kuin kunnon fuhrer, aina natsin elkein komentamassa alemmassa asemassa olevia muskeleita. Vaan niin se vaan tämä ihmisen kehon yhteiskunta pyörii todellakintodellakintodellakin.

Eilen laitoin muuten tilauksen taas vetämään, tulee uusia makuja meikäläisenkin ruokavalioon. On vaikka mitä ja enemmänkin, mut katellaan kunhan kusti polkasee paketin tuohon postilaatikolle. Tai nykyaikanahan ne on ite haettava smartposteista tai siwan tympääntyneen kassatädin murhaavien silmien alta nöyrästi anellen.

Melko sekavaa tekstiä (myönnän) mutta kun ajatukset pomppii niin nopeasti asiasta toiseen niin minkäs teet?

On taas tullut kuunneltua, katsottua ja luettua monenlaisia neuvoja ylipäänsä tuohon kuntoiluun liittyen. Ja jatkuvasti enemmän hoksaa ettei se ole mitään tähtitiedettä. Oikeastaan vaan ymmärtää niitä asioita "maalaisjärjellä" ja lamppu syttyy pään yllä. Toki niitä asioita pitää itse päästä heti testaamaan mutta tässä elämäntilanteessa se ei ihan just niin yksinkertaista olekaan...

Tässä pitää vielä mainita, että tarkoituksena on saavuttaa hyvä olo kuntoilun ja liikunnan kautta, muu tulee sitten vain sen ohessa. On yritettävä pitää kiinni niistä terveyden rippeistä mitä on jäljellä...

Niin ja tänäänkin piti käydä salilla. Vaan ei oo näköjään vieläkään oppinut ajamaan munamankelilla riittävän sujuvasti, niin kumollaan piti käydä. Vasen pohjelihas iski sitten johonkin kohtaan pyörää ja oli hetken aikaa ihan toimintakyvytön. Kipiä se on vieläkin, innolla ootan millainen värien kirjo siihen syntyykään, se on kyllä jaettava vaikka kuvan kera!

Aika rankkaa muuten näpytellä tätä tekstiä puhelimella, ehkä jäänee kokeilun asteelle jatkossa. Muutenkin oon vähän oldschool-henkinen, liekö vaan äly jämähtänyt jonkun iskun seurauksena wanhoille päiville?

Jatkellaan taas, toivottavasti se punainen lankakin pysyis paremmin hallussa...

Tilulilulii, nyt se on auki ja katotaan milloin menee kii...

Enpähän tiedä taas mitä päässä pyöri kun tätäkin lähin tekemään...

No mutta kuitenkin, eikös sitä sanota että kaikkea on kokeiltava paitsi mummoaan ja kansantanhuja? Ja kun tuo fyysinen ikä lisääntyy koko ajan henkisen iän jäädessä pahasti jälkeen, niin antaa mennä vaan ettei jää kokeilematta.

Ihan aluksi jos miettii mitä näihin blogeihin olisi edes järkevää avautua, niin tuskinpa minun kohdalla mitään maata mullistavaa ja hirveän fiksua kannattaa edes odottaa. Alunperin nimeltämainitsematon henkilö taisi ehdottaa blogikirjoituksia tuosta vastoittain alkaneesta harrastuksesta, eli kuntoilusta.
Ja mikäpäs siinä, kyllähän se aika isoa osaa minun ajatusmaailmasta ja päivittäisestä ajankäytöstä alkaa viemään, koko ajan ehkä enemmän. Mutta täytyy kuitenkin muistaa että blogihan on silti eräänlaista julkista päiväkirjaa, joten kirjoitan silloin kuin siltä tuntuu ja jos ei ole asiaa niin sitten pitää mennä tekemään jotain muuta.

Aika paljon on muutoksia tullut elämään sitten viime kesän. Osa kesälomasta meni maatessa lattialla kun ei istumaan kyennyt ollenkaan. Selkä otti ja sanoi yhteistyönsä irti kertalaakista. Jäi moottoripyöräilyt ja kesästä nauttiminen kokonaan. Sen jälkeen elämä onkin ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa. On tullut tutustuttua eri fysioterapeuttisiin palveluihin ja Terveystalon lääkäreihin. Niissäkin on muuten suuria eroja (toim.huom)...
Lääkkeenä on ollut venyttelyä, keskivartalon tukilihaksiston vahvistamista ja sitten tietysti sitä särkylääkettä. Mutta mikä parasta, kun oikeat napit löytyi, niin äijä hyppäsi lattialta parissa päivässä! Sen jälkeen onkin tullut syötyä välillä kuurina noita samaisia kipulääkkeitä ja pieniä kivoja pillereitä joiden pitäisi nostaa kipukynnystä. Noh, satakunta niitä meni ja ajattelin sitten hylätä kun ei mitään huomattavaa hyötyä tuntunut olevan. Nyt jonkin aikaa jo ilman lääkitystä eteenpäin menty ja välillä olo on ihan ok ja toisinaan taas tuntuu että tekisi mieli repiä koko oikea jalka selkärankaa myöten irti.
Rtg-kuvissa olikin ollut näkyvissä erittäin reilu skolioosi (eli selkäranka viipottaa päin helv...) ja neljäs nikama pahasti kulunut. Kaipa noista jotain syytä voisi keksiä tähän olotilaan mutta epäilen olevan jotain muutakin, ihan lihasperäistä vikkoovikkoovikkoo.

Vaan se siitä voivottelusta ja antaa vanhojen mummojen vertailla terveyskeskuksen odotustilassa vaivojaan, mulla on ihan eri intressit. Nyt siis pistetään Immosen poikaa kuntoon, jotta arki toimisi ja äijästä olisi muuhunkin kuin verkon painoksi.

Aloitin sitten 21.10.2013 kuntosaliharjoittelun, tai tarkemmin ottaen kävin tuolloin tekemässä jäsenyyden paikalliseen liikuntakeskukseen, Viilinkiin. Tarkoituksena oli parantaa kokonaisvaltaisesti fyysistä kuntoa ja myös treenata sitä keskivartaloa. No nokkelimmatpokkelimmat jo varmaan arvaakin että nälkä kasvaa syödessä... kun se treenauksen jälkeinen olotila on melko loistava ja pikku hiljaa huomasin jotain muutoksia tapahtuvankin tässä toimistotyöläisen loisteputkirusketuksen omaavassa vartalossa, niin siitä se ajatus sitten lähti. Kohta siis viisi (5) kuukautta mennyt punttisalin hämyssä, tehden painoharjoittelua ja aerobista siinä sivussa. Kehon oma paino ei hirveästi ole muuttunut, ehkä pari kiloa lähtenyt pois sen jälkeen kun sain ns. normaalin painoni takaisin kesän jälkeen. Täytyy laittaa kuvaa esille kunhan mieli antaa periksi ruveta näpsimään näitä kuuluisia selfieitä omasta ruodosta. Kesältä onkin yksi kuva mistä ei oikein osaa sanoa onko kuvassa oleva herra menossa katkolle vai sieltä tulossa, on meinaan sen verran mustaa silmänalusta ja luisevaa näkyä luvassa... pitääkin siis laittaa semmonen ennen/jälkeen-kuvasarja?

Mitä enemmän on tullut tuloksia, sitä enemmän on mielenkiinto herännyt tuohon ravintopuoleen. Joskus penskana kun tuli olevinaan "treenattua", niin pitihän silloinkin kokeilla näitä eri massanlisääjiä ja muita proteiinivalmisteita, ymmärtämättä sen enempää niistä tai mistään muustakaan. Kunhan vaan oli hianoo. Ja voitte arvata oliko niistä silloin hyötyä. Nyt lukenut alan kirjallisuutta ja tietysti tuo Skynet...siis internet kertoo lähestulkoon kaiken paitsi sen mitä mummo on syönyt aamupalaksi palvelutalossa. Ja niin tässäkin, mitä enemmän "tietää" asioista, sitä enemmän janoaa lisää faktaa luulojen ja uskomusten tilalle.

Jahas, jokohan tässä olisi pää avattu ja katsotaan mitä jatkossa seuraa. Onhan tämä sellaista "man versus per**leenkipeäselkä"-taistoa päivästä toiseen mutta pakko hymyillä että se huominenkin tulisi.
Jos jotakuta nyt oikeasti kävi kiinnostamaan niin kertokaa, muuten todnäk into tähän laskee kuin lehmän häntä.

Lissee sitten seuraavalla kerralla! Hösä!

-J