Oppia ikä kaikki

Sitähän se vaan on. Joka päivä kun oppii jotain uutta niin ei mene ykskään päivä hukkaan. Sitä voipi kehua sitten kuollessaan olla hemmetin viisas ;)
No ei lähetä noin synkkiin aiheisiin kun mieli on hyvä. Vasta muutaman päivän ajan ottanu lisänä tuota EAA:ta ja ihan kuin se olis just sitä mitä koko ajan olis vähän salaa kaivannut. Jaksaminen on hiukka parempi, virkeystasokin jotakuinkin ok ja mikä ihmeellisintä, töissäkin pysyy hereillä! Liekö ihan huuhaata ja syyt ihan jossain muualla, mutta ei kai tuo nyt ihmekään olisi. Myös treenit tuntuu kulkevan vähän paremmalla tuntumalla, ei tule samanlaista äkillistä uupumista kuin aiemmin.
Ja nyt muuten jäi tuo CLA pois, ei ehkä minun tilanteessa se hyödyllisin ulostettava ravinne loppujen lopuksi olekaan. Kokeillaan kaikkea kivaa niin pysyy mielenkiinto yllä.

Jännä juttu tuo kipu ihmisen kropassa. Ihan sama vaikka koskis ukkovarpaan päähän tai rektumi olis pyyhkimisestä arkana, niin se vaikuttaa koko kehoon. Elimistö menee johonkin safe-modeen (näin IT-ammattilaisena täytyy viljellä alan sanastoa) ja pyrkii tekemään jotain asialle. Ei tuolloin vaan ole voimia tehdä niitä treenejä täysillä! Alkuviikosta kun pohje oli tuusan pas*ana ja se perinteinen selkä/pakarakipu oli erityisen voimakas niin treenit oli sen mukaisia. Pahoittelen taas tätä nirinää ja narinaa mutta iteppä elän vaivoineni, pitäähän ne jakaa ;)

Niin ja siitä oppimisesta... en oo oikein koskaan tehnyt kunnolla perusliikkeistä perinteisintä, eli penkkipunnerrusta. Se vaan ei oo luonnistunut ja tanko seilaa edestakas kuin käärmeen kusi erämaassa. Painotkin on tietty jääneet sen vuoksi huomattavan pieniksi. No vastoittain päätin ottaa pässiä sarvista (härkää en uskalla) ja käydä harjoittelemaan. Alussahan se oli samanlaista sätkimistä kuin pienellä vasikalla kun se meinaa nousta ylös ja lähteä kävelemään. Toki tuossa(kin) äkkiä oppii kun vain kärsivällisesti tekee. Nyt vain muutaman kerran liikettä tehneenä, käytettävät painot on lisääntyneet noin 15-20 kiloa ja toivottavasti tuon nyt saisi kulkemaan niin mukavuuskin paranisi. Eli kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos vaan intoa riittää.

Onneks on tuo treenimusiikki sellasta joka potkii persuksille kun ei muuten tule käytyä kuin yksin salilla. Turmion Kätilöt motivoi kyllä tällä hetkellä eniten, samoin Stam1nan uutukaiset. Kanssatreenaajat tuskin on samaa mieltä, usein joku tulee kysymään "tarviitko näitä lukkoja" tai "olitko tekemässä tuossa taljassa" tms, ja meikäläinen vaan jammaa sisäisesti eikä huomaa mitään. Mutta on se vaan osoittautunu ainakin itelle aika tärkeäksi osaksi treeniä, pystyy keskittymään omaan tekemiseen huomattavasti paremmin.

Pyrin myös jatkossa tekemään useammat treenit viikossa/lihasryhmä. Vaikuttaa siltä että rahkeita siihen olis, senhän näkee sitten miten se soveltuu. Ei tässä ruveta hinaamaan kun tsemppi on päällä!

Niin ne ennen/jälkeen-kuvat...hmm...

Nappia naamaan

Toiset ne syö aamupalaa, minä syön mahan täydeltä vitamiineja ja muita mömmöjä. No joo, eihän tuossa nyt vielä paljoa ole mutta on niissä nielemistä. Kunhan se viimeksi mainittu Kusti polkaisee ja ilmoittaa että nyt ois Itellan ihmekaapista paketti haettavissa, alkaa myös EAA:n nautiskelu, katotaan tuoko minkäänlaista muutosta suuntaan tai toiseen tässä harrastelussa.
Selvästi muuten huomaa tämän kevään etenemisen myös omassa vireystasossa, vaikkakin Ab Lukon toimiston keinovalaistus ei ihan ole verrattavissa tuon kirkkaan mollukan aikaansaamaan pirteyteen.
Eli toisinsanoen, kunhan sen 8 tuntia on tehnyt enimmäkseen ajatustyötä ja ulos päästessä silmät palautuu neliskanttisesta jotakuinkin normaaliin muotoonsa, tuntuu heräävänsä kuin uuteen päivään...

Kävin eilen salillakin pari tuntia normaalia aiemmin. Yleensä tulee käytyä illan hämyssä, joskus kasin aikaan. Silloin siellä näkee ne samat naamat lähes kerta toisensa jälkeen. Kyllähän siinä muodostuu jo tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta näiden heppujen kanssa ja vaikka tuntemattomia ollaankin niin pitäähän se tervehtiä. Samassa veneessä kun ollaan...
Nyt kun kävin normaalista ajasta poiketen, tuntui kuin olis mennyt ihan kokonaan eri salille. Mikähän siinäkin lienee? Toki henkilöt oli täysin outoja, eikä keskittyminen ollut parasta mahdollista, ehkä parasta palata tuttuun ja tavalliseen rytmiin. Toki nyt ei tarvinnut juosta yöllä samalla tavalla wc:ssä, kuten normaalisti, kun salilla ollessa tulee sitä juomaa lipitettyä vähän turhankin runsaasti...

Pohjekin alkaa korjautua pikkuhiljaa, kiitos kysymästä. Kävely on suht normaalin oloista, ihan kuin yksijalkaisella pingviinillä jolla on köntsät housuissa. Vaan vertyyhän se väkisinkin kun vaan pysyy liikkeessä. Eikä tullut kunnon mustelmaakaan, niin jätin kuvat ottamatta. Onneksi. Minä kun en tuosta posettamisesta kauheesti perusta...

Aamulämpötilan noustessa (ulkona) edes tuohon nollan kantturoihin, niin täytyy ruveta heräämään puoli tuntia aiemmin kuin normaalisti. Aamulenkkeilyn saloihin jos taas totuttelisi, tarkoituksena kuitenkin herätä vähän paremmin ja yleensä aamulla tämä mies on notkea kuin rautakanki, niin sais senkin asian korjattua päivää kohti. Silloin kun kävi Haminan RUK:n rivissä juoksemassa joka ristuksen aamu sen kylän poikki ja tallasi maneesin liepeillä muutamaan pavosen heskaan, niin kyllähän se herätti, mutta yleiskuntokin sai huomattavan parannuksen todella lyhyessä ajassa. Onhan sillä suuri vaikutus elimistön toiminnan käynnistämiseen heti aamusta ja kun ne hiilarivarastot on yön jälkeen kuivat kuin ne kuuluisat beduiinin sandaalit, niin pakottaahan se polttamaan myös rasvaa energiaksi ja taas saadaan hyvä mieli. Eli win-win.
Ehkä se puoli tuntia ei riitä kuitenkaan, kun lenkin jälkeen täytyy vielä tietysti käydä peseytymässäkin. Tosin viime yön noin tunnin unien jälkeen on ihan sama lähteä juoksemaan vaikka useampi kierros, ehtii ennen töihin lähtöä hangata vaikka nahkansa rikki ja muuttua rusinaksi siellä suihkussa.

Aerobista harjoittelua tulee muuten tehtyä ihan liian vähän, sen myönnän. Toki onhan tuokin vähä kuitenkin hyödyllisempää kuin paavin omistaa pallit, mutta enemmänkin tulis kuluttaa että tuloksia tulisi. Mullahan on aina ollut sen verran tuota hylkeen lihaa tuossa vatsankin alueella, että sixpäckin tilalla on jokin juomaleili tai vastaava... eli tavoitteena saada myös sen verran rasvaa hus pois ja samalla lihasmassaa tilalle että tuon(kin) epäkohdan sais korjattua.

Nyt taas hirveä tsemppi päälle ja positiivisia ajatuksia pää täyteen. Illalla fillari kohti salia ja kuulokkeisiin Jope Ruonansuun "Nyt lähtee läskit"-biisi niin sitähän ei voi enää mikään estää!



Magneesiumsitraattia, D-vitamiinia, Kalsiumia, multivitamiinia, omegaa, CLA, vihreää teetä ja maitohappobakteereja. Nam. Niin ja lasissa Beroccaa.

 

 

Hämmentävää

Täytyy kokeilla tätä kirjoittamista myös näin mobiilisti, kun siihen kerran hyvä sauma sattui. Aika lailla hiljaseks vetää kun katsoin että tuota edellistä ja myös samalla ensimmäistä blogia on jotkut ihan lueskelleetkin! Itse asiassa pitkälti yli 200 kertaa... :O Mutta kun kerran peli on avattu niin eikun pitkä päätyyn ja perään.

Eilinen ilta oli salin osalta mielenkiintoinen, kävin vähän herättelemässä jalkoja sen mitä kykeni. Sen kyllä sitten huomasi illalla, oli nimittäin niin Hassisen Kone-tyyppiset levottomat jalat ettei tosikaan! Puolen yön tienoilla alkoi helpottamaan vasta...

Se on jännä tuo ihmisen mieli kun se saa kropan tottelemaan ihan mitä vaan. Kun on olevinaan ollut rankka päivä ja mieli maassa niin eihän se rauta nouse. Hyvä että ei nukahda vinopenkille... mutta kun vaikka väkisin vääntää itselleen sen tsemppauksen ja pohtii puoli sekuntia miten hauskaa se on lähteä lähes oksentamaan muiden hikisten pallosilmien sekaan, niin jopas se vaan voimia löytyy jostain! Se lihas kun on lopulta aika hemmetin hölömö. Ja aivot on kuin kunnon fuhrer, aina natsin elkein komentamassa alemmassa asemassa olevia muskeleita. Vaan niin se vaan tämä ihmisen kehon yhteiskunta pyörii todellakintodellakintodellakin.

Eilen laitoin muuten tilauksen taas vetämään, tulee uusia makuja meikäläisenkin ruokavalioon. On vaikka mitä ja enemmänkin, mut katellaan kunhan kusti polkasee paketin tuohon postilaatikolle. Tai nykyaikanahan ne on ite haettava smartposteista tai siwan tympääntyneen kassatädin murhaavien silmien alta nöyrästi anellen.

Melko sekavaa tekstiä (myönnän) mutta kun ajatukset pomppii niin nopeasti asiasta toiseen niin minkäs teet?

On taas tullut kuunneltua, katsottua ja luettua monenlaisia neuvoja ylipäänsä tuohon kuntoiluun liittyen. Ja jatkuvasti enemmän hoksaa ettei se ole mitään tähtitiedettä. Oikeastaan vaan ymmärtää niitä asioita "maalaisjärjellä" ja lamppu syttyy pään yllä. Toki niitä asioita pitää itse päästä heti testaamaan mutta tässä elämäntilanteessa se ei ihan just niin yksinkertaista olekaan...

Tässä pitää vielä mainita, että tarkoituksena on saavuttaa hyvä olo kuntoilun ja liikunnan kautta, muu tulee sitten vain sen ohessa. On yritettävä pitää kiinni niistä terveyden rippeistä mitä on jäljellä...

Niin ja tänäänkin piti käydä salilla. Vaan ei oo näköjään vieläkään oppinut ajamaan munamankelilla riittävän sujuvasti, niin kumollaan piti käydä. Vasen pohjelihas iski sitten johonkin kohtaan pyörää ja oli hetken aikaa ihan toimintakyvytön. Kipiä se on vieläkin, innolla ootan millainen värien kirjo siihen syntyykään, se on kyllä jaettava vaikka kuvan kera!

Aika rankkaa muuten näpytellä tätä tekstiä puhelimella, ehkä jäänee kokeilun asteelle jatkossa. Muutenkin oon vähän oldschool-henkinen, liekö vaan äly jämähtänyt jonkun iskun seurauksena wanhoille päiville?

Jatkellaan taas, toivottavasti se punainen lankakin pysyis paremmin hallussa...

Tilulilulii, nyt se on auki ja katotaan milloin menee kii...

Enpähän tiedä taas mitä päässä pyöri kun tätäkin lähin tekemään...

No mutta kuitenkin, eikös sitä sanota että kaikkea on kokeiltava paitsi mummoaan ja kansantanhuja? Ja kun tuo fyysinen ikä lisääntyy koko ajan henkisen iän jäädessä pahasti jälkeen, niin antaa mennä vaan ettei jää kokeilematta.

Ihan aluksi jos miettii mitä näihin blogeihin olisi edes järkevää avautua, niin tuskinpa minun kohdalla mitään maata mullistavaa ja hirveän fiksua kannattaa edes odottaa. Alunperin nimeltämainitsematon henkilö taisi ehdottaa blogikirjoituksia tuosta vastoittain alkaneesta harrastuksesta, eli kuntoilusta.
Ja mikäpäs siinä, kyllähän se aika isoa osaa minun ajatusmaailmasta ja päivittäisestä ajankäytöstä alkaa viemään, koko ajan ehkä enemmän. Mutta täytyy kuitenkin muistaa että blogihan on silti eräänlaista julkista päiväkirjaa, joten kirjoitan silloin kuin siltä tuntuu ja jos ei ole asiaa niin sitten pitää mennä tekemään jotain muuta.

Aika paljon on muutoksia tullut elämään sitten viime kesän. Osa kesälomasta meni maatessa lattialla kun ei istumaan kyennyt ollenkaan. Selkä otti ja sanoi yhteistyönsä irti kertalaakista. Jäi moottoripyöräilyt ja kesästä nauttiminen kokonaan. Sen jälkeen elämä onkin ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa. On tullut tutustuttua eri fysioterapeuttisiin palveluihin ja Terveystalon lääkäreihin. Niissäkin on muuten suuria eroja (toim.huom)...
Lääkkeenä on ollut venyttelyä, keskivartalon tukilihaksiston vahvistamista ja sitten tietysti sitä särkylääkettä. Mutta mikä parasta, kun oikeat napit löytyi, niin äijä hyppäsi lattialta parissa päivässä! Sen jälkeen onkin tullut syötyä välillä kuurina noita samaisia kipulääkkeitä ja pieniä kivoja pillereitä joiden pitäisi nostaa kipukynnystä. Noh, satakunta niitä meni ja ajattelin sitten hylätä kun ei mitään huomattavaa hyötyä tuntunut olevan. Nyt jonkin aikaa jo ilman lääkitystä eteenpäin menty ja välillä olo on ihan ok ja toisinaan taas tuntuu että tekisi mieli repiä koko oikea jalka selkärankaa myöten irti.
Rtg-kuvissa olikin ollut näkyvissä erittäin reilu skolioosi (eli selkäranka viipottaa päin helv...) ja neljäs nikama pahasti kulunut. Kaipa noista jotain syytä voisi keksiä tähän olotilaan mutta epäilen olevan jotain muutakin, ihan lihasperäistä vikkoovikkoovikkoo.

Vaan se siitä voivottelusta ja antaa vanhojen mummojen vertailla terveyskeskuksen odotustilassa vaivojaan, mulla on ihan eri intressit. Nyt siis pistetään Immosen poikaa kuntoon, jotta arki toimisi ja äijästä olisi muuhunkin kuin verkon painoksi.

Aloitin sitten 21.10.2013 kuntosaliharjoittelun, tai tarkemmin ottaen kävin tuolloin tekemässä jäsenyyden paikalliseen liikuntakeskukseen, Viilinkiin. Tarkoituksena oli parantaa kokonaisvaltaisesti fyysistä kuntoa ja myös treenata sitä keskivartaloa. No nokkelimmatpokkelimmat jo varmaan arvaakin että nälkä kasvaa syödessä... kun se treenauksen jälkeinen olotila on melko loistava ja pikku hiljaa huomasin jotain muutoksia tapahtuvankin tässä toimistotyöläisen loisteputkirusketuksen omaavassa vartalossa, niin siitä se ajatus sitten lähti. Kohta siis viisi (5) kuukautta mennyt punttisalin hämyssä, tehden painoharjoittelua ja aerobista siinä sivussa. Kehon oma paino ei hirveästi ole muuttunut, ehkä pari kiloa lähtenyt pois sen jälkeen kun sain ns. normaalin painoni takaisin kesän jälkeen. Täytyy laittaa kuvaa esille kunhan mieli antaa periksi ruveta näpsimään näitä kuuluisia selfieitä omasta ruodosta. Kesältä onkin yksi kuva mistä ei oikein osaa sanoa onko kuvassa oleva herra menossa katkolle vai sieltä tulossa, on meinaan sen verran mustaa silmänalusta ja luisevaa näkyä luvassa... pitääkin siis laittaa semmonen ennen/jälkeen-kuvasarja?

Mitä enemmän on tullut tuloksia, sitä enemmän on mielenkiinto herännyt tuohon ravintopuoleen. Joskus penskana kun tuli olevinaan "treenattua", niin pitihän silloinkin kokeilla näitä eri massanlisääjiä ja muita proteiinivalmisteita, ymmärtämättä sen enempää niistä tai mistään muustakaan. Kunhan vaan oli hianoo. Ja voitte arvata oliko niistä silloin hyötyä. Nyt lukenut alan kirjallisuutta ja tietysti tuo Skynet...siis internet kertoo lähestulkoon kaiken paitsi sen mitä mummo on syönyt aamupalaksi palvelutalossa. Ja niin tässäkin, mitä enemmän "tietää" asioista, sitä enemmän janoaa lisää faktaa luulojen ja uskomusten tilalle.

Jahas, jokohan tässä olisi pää avattu ja katsotaan mitä jatkossa seuraa. Onhan tämä sellaista "man versus per**leenkipeäselkä"-taistoa päivästä toiseen mutta pakko hymyillä että se huominenkin tulisi.
Jos jotakuta nyt oikeasti kävi kiinnostamaan niin kertokaa, muuten todnäk into tähän laskee kuin lehmän häntä.

Lissee sitten seuraavalla kerralla! Hösä!

-J