Noh, nimenomaan sitähän tää on ollut. Alkukesästä näytti että eihän se tainnu tänä vuonna muistaa edes lämmetä, mutta sen jälkeen onkin ollut ihan riittävän hikistä.
Ja koska blogin punainen lanka on ollut se, että kerron miten tämä kaveri nousis taas jaloilleen, niin jatketaan aiheesta ja lopetetaan säästä puhuminen heti alkuunsa.
No ei vaisinkaan, pakkohan se on vielä mainita tuosta lämmöstä jotain. Liittyy kuitenkin asiaan, joten elä huoli tyttö nuori vaimitenselaulumeni.... on nimittäin ollut oikein mukava käydä tuossa lähellä paikallisessa kuntokeskuksessa mutta nämä kelit on nyt osoittaneet vähän siihen suuntaan että nurmi vois olla vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tai ainakin jossain toisella salilla. On nimittäin lievästi sanoen tuskaista kun se ilmanvaihto ei vaan pelaa. Varsinkin kun käy treenaamassa normaalisti ilta-aikaan, niin siellähän kävelee kuin seinään. Saa lähes veitsellä leikata sitä ilmaa kun on niin jäykkää. Hapettomuus on ehkä melko kuvaava termi siihen hetkeen. Eipä juuri hirveesti tarvii rehkiä kun alkaa puuskuttamaan ja hiki valuu solkenaan. Alkaa muutenkin pari asiaa hieman askarruttaa, joten vois ainakin käydä testaamassa muita paikkoja.
Tuloksetkin on jotenkin jämähtäneet, vaikka salille mennessä olis oikein energinen olo, niin hyvin pian iskee oikein extreme väsy. Treenaappa siinä sitten nousujohteisesti! Niih.
Asiaan.
Tässä on nyt tullut lisättyä jalkatreenejä "ohjelmaan" pikkasen lisää, koska paikat on suht kunnossa ja painojakin saa laittaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Nuo kintut kun on aina olleet ehkä se heikoin lenkki, niin pakko panostaa enemmän nyt niihinkin. Treenien suhteen on tullut harjoitettua kaavaa treenipäivien suhteen niin, että jalkatreenit ja selkätreenit ei ole ainakaan peräkkäisinä päivinä, muuten suht vapaa "ohjelma". Välillä uusia liikkeitä oon kyllä testaillut, mutta ne tutut ja perinteiset on kuitenkin ensisijaisina pysyneet. Eli senkään osalta ei mitään uutta. Eniten tykkään muuten tällä hetkellä treenata selkää, siihen saa jotenkin vaan sen parhaan tuntuman. Kaikki menee ns. omalla painollaan, mikä on toisaalta ihan ok mutta toisaalta taas se syö sen fiiliksen ja kehitys ei ole parasta mahdollista.
Nyt kun pikkuhiljaa osaa ainakin valehdella itselleen, että osais treenata joitakin liikkeitä oikein, niin on aika panostaa myös siihen lepoon ja ravintoon. Kyllähän salilla voi rehkiä ja saada kunnon pumpin päälle, mutta jos nuo pari muuta tärkeää asiaa jää tekemättä, tai tehdään sinne päin, niin turhahan se on salillakaan itkeä kun ei rauta nouse. Ei vaikka kumartelis Mekkaan ja Sukkaan ja ties minne tai manaisi kaikkia Allahista Öllölään.
Tuosta ravinto-osuudesta se suurin opettelu mahtaa olla, kyllähän levätä jokainen osaa? ;)
Kaikki hyvät vinkit on enemmän kuin tervetulleita, muutenkin tässä on menty oman itsensä viitoittamaa tietä eteenpäin, joten moni asia on persiillään. Niitä sitten yks kerrallaan toki täytyy koettaa kehittää...
Loppusyksystä tulee muuten vuosi täyteen siitä kun aloin pitämään taas huolta itsestäni ja hyvinvoinnista. Tuona aikana moni asia on muuttunut ja saa luvan vielä muuttua lisää.
Parin viikon sisään vois käväistä taas kehonkoostumusmittauksessa, en sitten tiedä tuleeko edelliseen mittaukseen yhtään positiivista kehitystä, mutta onpahan sitten enemmän tarvetta muuttaa tottumuksiaan jos kaikki on menny päin per...hosta.
Taas kerran, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. No ei sentään :P Pitää taasen kirjoitella lisää kun on jotain oikeesti kerrottavaa, eikä tämmöstä liibalaabalätinää.
Hösä!
P.s. Tältä minusta tuntuu koko ajan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti