Päivittelyä

Kevät se jo tulla jolkottaa.

Aurinko paistaa.

Linnut laulaa.

Ja Jarkko heräilee taas näkemään että aika ei riitä mihinkään.

Myönnän, vihaan talvea. Siinä ei vaan ole mitään "minulle", pelkkää pimeyttä ja kylmyyttä.
Oikeastaan se vain aiheuttaa jatkuvaa huolehtimista talosta ja autosta, siirrät sitä valkoista pa**aa pois pihalta sen minkä ehdit ja jaksat, kunnes varpaat ja sormet on niin jäässä että ainoa toimenpide tuon jälkeen on saada itsesi sulateltua ikiroudasta.

Toki, kun ei ole talvisia harrastuksia juurikaan, niin silloin voi iltansa viettää mahdollisuuksien mukaan kuntoilemalla. Nyt kun lumet alkaa katoamaan pihalta ja muut kesäiset harrasteet alkaa jo muistumaan mieleen, jää tuo kuntoilu väistämättäkin vähemmälle. Kaiken lisäksi vielä kun on näin köyhä, on pakko viettää se paras aika vuorokaudesta päivätöissä...

Vuodenvaihteessa aloitin ihan ajatuksella tutkimaan mitä syön ja miten liikun, jotta se kesäkunto ihan oikeasti olisi joskus todellisuutta. Vaikka sitten olisikin ainoa kesä kunnossa. Rasvaakin siis yrittänyt karsia vyötärönseudulta erinäisin konstein ja onhan sitä jonkin verran lähtenytkin, mutta vaatisi huomattavan paljon enemmän panostusta että saisi itsensä siihen kuntoon mikä tavoitteena on. Mutta katsotaan nyt, jospa tästä vielä saisi kunnon motivaationosteen jollain tavalla esiin.
Aiemmin kävin pari kertaa ihan mielenkiinnosta paikallisen kuntoiluyrityksen puitteissa mittauttamassa sitä kehonkoostumusta. Sittemmin ostin oman halpaversio-puntarin, josta suurin piirtein samat ominaisuudet löytyy ja siten voi seurata hiukan tiheämmin muutosta ja samalla pitää tarkempaa kirjanpitoa. Alkuhan näyttikin todella lupaavalta, nyt muutos on polkenut hetken paikallaan...

Maanantaina kävin vihdoinkin näyttämässä lääkärille oikeaa olkapäätäni, siinä kun on ollut jo jonkin aikaa ongelmia. Aikansa tutkittuaan lääkäri ohjasi kuvauksiin torstaille ja ensi tiistaina katsotaan sitten pitääkö alustava diagnoosi paikkansa. Käytännössä kaikki työntävät liikkeet on pitänyt jättää minimiin tuon vamman takia, ihan sen totaalisen voimat vievän kivun vuoksi. Ultraäänikuvauksen tehnyt lääkäri totesi hauskasti kivun syypään olevan "tyypillinen painonnostajan vamma"...minkähän takia se sitten minulle on iskenyt..?
Tulehduksen aiheuttamaan turvotusta, joka taas tekee sen kivun tunteen kun nuo niveliä suojaavat limapussit jäävät puristuksiin luiden päiden välissä. Jotta sellaista...

Tänään tuli siis lähes kaksi viikkoa edellisestä salitreenistä. Tapasin kuitenkin salilla viime aikoina hyväksi ystäväksi tulleen Jalkapäivän. Jälleennäkeminen oli melko neutraali, tosin olisin vähän enemmän toivonut ymmärrystä juuri tuon pitkähkön tauon vuoksi, mutta ei antanut yhtään periksi. Tälläkään kertaa.
Ja entä vatsalihashaaste? Pari kertaa tein ja sitten kun ei olkapää antanut edes olla punnerrusasennossa, niin haastoin sitten Nukku-Matin heittämään lisäsankollisen sitä soraansa silmiin jotta tulisi huominen vähän nopeammin...

Nyt kun lauluauto alkaa olla taas noin miljoonan kirosanan saattelemana ajoa ja katsastusmiehen moittimista vaille, niin aikaa jäänee toivottavasti sitten taas muullekin aktiviteetille. Onneksi on ystäviä, jotka kaikesta huolimatta haluavat vielä musisoidakin minun kanssa, niin on kesälle muutakin odotettavaa kuin kesäkunto, kokoontumisajot/cruisingit ja ne per**leen hyttyset :)

Ja lopuksi vielä lähtötasokuva kesää kohti, niin onpa edes jotain mihin verrata. Ja kuten huomaatte, niin eipä tulisi ainakaan valokuvaajaa meikäläisestä...



Hakemista on koko homma

Nonih. Pari kuukautta jo edellisestä tekstistä? Treenit kuitenkin jatkuneet jotakuinkin normaalisti, mutta kuten otsikko jo kertoo, hakemista on ja välillä kulkee, välillä ei...

Aika pahasti tullu retkahdettu noihin makeisiin, suklaahan on ollut aina jotenkin lähellä minun sydäntä (eikös maha ole melko vieressä?) ja hyväksihän se ei tietenkään ole tuon kireyden kannalta. Nyt kun on ollut nuo fitness-kisat ja karsinnat meneillään, on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten valmistautumista, kisapaineita, sitten sitä paniikkia ja lopuksi niitä onnistumisen iloja. Näinhän se menee. Kaikilla on niitä hyviä ja huonoja hetkiä, niistä pitää vaan nousta ja jatkaa entistä tehokkaammin.

Tätä itsensä kehittämistä kun harrastaa ns sivutoimisesti, niin täytyy vaan muistaa että ne muutokset ja kehitys tulee hiukkasen hitaammin kuin niillä, joille se on ykkösjuttu elämässä. Edistystä se on hidaskin edistys...

Tarkoitus olis nyt panostaa huomattavasti enemmän ruokavalioon, treenit kuitenkin sujuu omasta mielestä ihan mallikkaasti. Haasteensahan tähän tekee se, että en kauhean hyvin osaa valmistella seuraavan päivän eväitä, lisäksi yöt pitäisi pystyä nukkumaan. Tuohon on aika vaikea itse vaikuttaa, melatoniinit yms testattu, mutta ei selkeää edistystä. Kaupassa olis kyllä käytävä nytkin, tosin tuossa lähikaupassa ei hirmusen laaja valikoima ole, sitten pitäis ajan kanssa lähteä megasuperhypermarkettiin uhmaamaan henkistä tasapainoa :/

Tämmönen kehitys ois jopa pelottavaa, joten otetaan iisisti ja vähän hitaammalla tahdilla.. ;)

Hidasta kävelyä - Stressman?

Eilen siis oli jalkatreenit, siitä otsikko ;)

Noniih! Kävin sitten eilen ennen treenejä kehonkoostumusmittauksessa, en nyt osaa sanoa miten silkkaa faktaa nuo laitteet osaa antaa, mutta uskotellaan nyt edes että siihen on jotain luottamista. Jokaisella varmasti tästäkin asiasta oma mielipide löytynee...

Ja varsinkin sen takia voidaan toki uskoa sen paikkansapitävyyteen, kun tulokset oli oikein positiiviset! Koska tässä nyt on näin "rookie" kaikin puolin, niin lukemia en häpeä laittaa esille vaikka ne korkeat onkin :D

Pari juttua voikin mainita, esim:

• rasvaprosentti laski 1,9 prosenttiyksikköä (21,2 -> 19,3), eli nyt ollaan hieman selvemmillä vesillä, normaalin rajojen sisäpuolella siis...melkonen fätäri sitä muuten on vieläkin :)

• viskeraalinen rasva laski yhden pykälän (8 -> 7), kertonee enimmäkseen siitä että on lisätty liikuntaa, helpommin kuitenkin karisee kuin tuo ihonalainen rasva...?

• lihasmassa nous pikkasen (37,2 -> 38,3), nyt pitää sanoa etten ihan täysin varma ole, että onko tämä nyt siis kiloina...? Ilmeisesti...

Eli summa summarum, suunta on edes sinnepäin. Jos nyt sinne jouluun pyrkisi vielä tuota läskiä pudottamaan hitusen, tavoitteeksi vois ottaa vaikka sen 17, vaikka faktahan se on ettei siihen pääse, mutta tavoitteet pitää olla aina kovat. Paino on pysynyt käytännössä samana, siten myös tuo painoindeksi oli käytännössä sama, eli luokkaa "pläski/plösö" :D

Aikaisemmin kesällä tuli harrastettua myös aerobista enemmän, nyt oon jättänyt sen vähemmälle (nojoo joo... tosi vähille) ihan aikatauluongelmienkin takia. Mutta edelleenkin, suurin työ pitäisi varmasti tehdä tuon ruokavalion kanssa.

Treenistä vielä sellainen huomio, että ainahan pohkeita neuvotaan treenaamaan niin, että pohjepenkissä laitetaan jalkaterä siihen tasolle, jolloin saadaan vietyä kantapäät hyvään venytykseen ala-asennossa ja on se sitten hirmusen tehokasta. Muistaakseni (saa korjata jos olen väärässä)Kotipohjan Pekan blogissa hän mainitsi tästä, että kannattaa kokeilla työntää niitä jalkateriä pikkasen eteenpäin, ite kokeilin ja tunne pohkeissa oli täysin erilainen. Semmonen mieletön paine suorastaan tuli jo ekasta setistä lähtien! Ei sillä venytystä saa juurikaan mutta pohkeita treenatessa kannattaakin tehdä eri variaatioita, myös jalkaterän asentoa vaihdellen. Eli aina näistä oppii kuuntelemaan omaa fysiikkaa, ei ne vaan kaikille käy mikä toiselle iskee täysillä.

Ja sitten myöhemmin lissee, kiitti hei!

Kuuma kesä(kö)?

Noh, nimenomaan sitähän tää on ollut. Alkukesästä näytti että eihän se tainnu tänä vuonna muistaa edes lämmetä, mutta sen jälkeen onkin ollut ihan riittävän hikistä.

Ja koska blogin punainen lanka on ollut se, että kerron miten tämä kaveri nousis taas jaloilleen, niin jatketaan aiheesta ja lopetetaan säästä puhuminen heti alkuunsa.

 

No ei vaisinkaan, pakkohan se on vielä mainita tuosta lämmöstä jotain. Liittyy kuitenkin asiaan, joten elä huoli tyttö nuori vaimitenselaulumeni.... on nimittäin ollut oikein mukava käydä tuossa lähellä paikallisessa kuntokeskuksessa mutta nämä kelit on nyt osoittaneet vähän siihen suuntaan että nurmi vois olla vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tai ainakin jossain toisella salilla. On nimittäin lievästi sanoen tuskaista kun se ilmanvaihto ei vaan pelaa. Varsinkin kun käy treenaamassa normaalisti ilta-aikaan, niin siellähän kävelee kuin seinään. Saa lähes veitsellä leikata sitä ilmaa kun on niin jäykkää. Hapettomuus on ehkä melko kuvaava termi siihen hetkeen. Eipä juuri hirveesti tarvii rehkiä kun alkaa puuskuttamaan ja hiki valuu solkenaan. Alkaa muutenkin pari asiaa hieman askarruttaa, joten vois ainakin käydä testaamassa muita paikkoja.

 

Tuloksetkin on jotenkin jämähtäneet, vaikka salille mennessä olis oikein energinen olo, niin hyvin pian iskee oikein extreme väsy. Treenaappa siinä sitten nousujohteisesti! Niih.

 

Asiaan.

 

Tässä on nyt tullut lisättyä jalkatreenejä "ohjelmaan" pikkasen lisää, koska paikat on suht kunnossa ja painojakin saa laittaa huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Nuo kintut kun on aina olleet ehkä se heikoin lenkki, niin pakko panostaa enemmän nyt niihinkin. Treenien suhteen on tullut harjoitettua kaavaa treenipäivien suhteen niin, että jalkatreenit ja selkätreenit ei ole ainakaan peräkkäisinä päivinä, muuten suht vapaa "ohjelma". Välillä uusia liikkeitä oon kyllä testaillut, mutta ne tutut ja perinteiset on kuitenkin ensisijaisina pysyneet. Eli senkään osalta ei mitään uutta. Eniten tykkään muuten tällä hetkellä treenata selkää, siihen saa jotenkin vaan sen parhaan tuntuman. Kaikki menee ns. omalla painollaan, mikä on toisaalta ihan ok mutta toisaalta taas se syö sen fiiliksen ja kehitys ei ole parasta mahdollista.

 

Nyt kun pikkuhiljaa osaa ainakin valehdella itselleen, että osais treenata joitakin liikkeitä oikein, niin on aika panostaa myös siihen lepoon ja ravintoon. Kyllähän salilla voi rehkiä ja saada kunnon pumpin päälle, mutta jos nuo pari muuta tärkeää asiaa jää tekemättä, tai tehdään sinne päin, niin turhahan se on salillakaan itkeä kun ei rauta nouse. Ei vaikka kumartelis Mekkaan ja Sukkaan ja ties minne tai manaisi kaikkia Allahista Öllölään.

Tuosta ravinto-osuudesta se suurin opettelu mahtaa olla, kyllähän levätä jokainen osaa? ;)

Kaikki hyvät vinkit on enemmän kuin tervetulleita, muutenkin tässä on menty oman itsensä viitoittamaa tietä eteenpäin, joten moni asia on persiillään. Niitä sitten yks kerrallaan toki täytyy koettaa kehittää...

 

Loppusyksystä tulee muuten vuosi täyteen siitä kun aloin pitämään taas huolta itsestäni ja hyvinvoinnista. Tuona aikana moni asia on muuttunut ja saa luvan vielä muuttua lisää.

Parin viikon sisään vois käväistä taas kehonkoostumusmittauksessa, en sitten tiedä tuleeko edelliseen mittaukseen yhtään positiivista kehitystä, mutta onpahan sitten enemmän tarvetta muuttaa tottumuksiaan jos kaikki on menny päin per...hosta.

 

Taas kerran, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. No ei sentään :P Pitää taasen kirjoitella lisää kun on jotain oikeesti kerrottavaa, eikä tämmöstä liibalaabalätinää.

 

Hösä!

 

P.s. Tältä minusta tuntuu koko ajan...

 

 

Kesäkuntoon?

Kappas. Sehän on vierähtäny reilu kuukausi edellisestä vuodatuksesta? No onpa tässä ollu paljon aktiviteettiakin, ehkä kirjoittelu on ollu sitten pienemmällä prioriteetilla.

Sen verran heti alkuun, että yhtä paljon kuin on ollut aktiviteettia, niin muutoksiakin on tapahtunut. Kevään sairastelut on nyt saatu aika hyvin vain huonoiksi muistoiksi takaraivoon ja eteenpäin mennään. Tää kesäaikahan on todella hyvä sauma siihen liian laardin poistamiseen kropasta. Hedelmät maistuu, vettä pitää nauttia muutenkin runsaasti ja mielialakin on hiukan pirteämpi. Sehän on selvä että paino putoaa ja turvotus laskee, joten posketkin kapenee samaa tahtia. Eipä se mitään, näyttääpä taas alaikäiseltä, vaikkei baarien oville tule tunkeiltuakaan...

Nyt siis sitä rasvanpolttoa ja kevyempää evästelyä aloiteltu, saa nähdä tuleeko tuloksia. Nälkä on hieman useammin vieraana, mutta hyvä se on välillä vähän kiusata itseäänkin! Jätskin syöntiäkin on pitänyt ruveta pohtimaan uudestaan, on nimittäin semmosia paketteja että tunnin saa hikoilla aika reilusti että saa moisen tikun poltettua... parempi siis jättää pois tai ainakin vähän tarkemmin katsoa minkä jäden sieltä pakksesta nappaa.

Testasin muuten tuossa välillä Self:n prostskuja, ei voi edes puhua samana päivänä verrattuna Mannisen HydroISO:on... jälkimmäinen on nimittäin oikeesti huippulaatua. Aminohappovalmisteiden kanssa myös sama juttu, mutta onpahan tullut kokeiltua.

Treenien osalta on tullu sen verran jatkuvaa kehitystä, että selkä on ok ja liikkeitä pystyy tekemään suht hyvin. Jalatkin saaneet koko ajan enemmän treeniä ja aloitin nyt tekemään myös olkapäät erikseen, aiemmin arvellut niidenkin saavan osansa esim. rinta- ja selkätreeneissä, mutta nyt teen ainakin pari kertaa viikossa erikseen. Saa nähdä miten vaikuttaa, ainakin tuntuma on hyvä ja liikkeet menee sinne mihin pitääkin.

Nyt pitääkin lähteä hakemaan pakettia postista ja kaupasta jotain hyvää ja kevyttä. Niin ja Pepsiä. :P

Atsiuuh!

Hösä.

 

Pari päivitystä näin blogin muodossa ettei pääse totuus unohtumaan ja saan taas Ollille luettavaa, muuthan tätä ei varmasti jaksa avatakaan... ;)

 

Tämän kevään mie muistan ainakin yhdestä asiasta. En kyllä muista milloin viimeks olisin sairastellu näin paljon. Taisin ehtiä olemaan (fyysisesti) terveenä jotakuinkin pari viikkoa. Sitä taas edelsi noin kahden viikon lentsu ja nyt taas tulee viikko täyteen viimeisintä kärsän tukkoisuutta. Siis tämän silmien välissä olevan reiluhkon tuulenhalkojan, jota myös nenäksi tai klyyvariksi kutsutaan. Ja nimittäin nyt alkaa olla jo mitta täysi, samoin tuo roskiskin pursuaa käytetyistä nessuista...

 

Mutta.

 

Arvelin käydä kokeilemassa salilla mitä siellä viikon aivastelun jälkeen jaksaa tehä. Hyvin jaksoi! Käytännössä samat painot kuin ennen taukoakin! Joku viisas asiantuntija vois kertoa mulle miten tuo on mahdollista...

 

Ai mitä selälle kuuluu? No kiitos kysymästä, mukana kulkee edelleen. Itse asiassa oikein hyväähän tuolle kuuluu ainakin tällä hetkellä, ei koske eikä juuri mitään muutakaan. Eikös se ihminen oo tyytyväinen ja terve just silloin kun ei ole mitään valitettavaa? Eli kaikin puolin hyvä on nyt ihmisen olla, vaikkakin jäykkähän se toki on. Se selkä edelleenkin...

 

Viikko sitten tuli pinottua puita eräskin motti, kyllä oletin että seuraavaan viikkoon ei meikäläinen kävele eikä kyllä tee mitään muutakaan odotettavien selkäongelmien vuoksi. Mut ei se vaan aristellu yhtään, joten oisko liian aikaista ilota? Pessimisti kun ei pety, sanotaan...

 

Se muuten näytti jo melko kesäseltä tuo keli. Pitihän se mopo ottaa pihalle ja tehdä testilenkki. No toki vasta tankkausreissu tuohon lähistön aakkos-asemalle, mutta ihan mielekästä tuo taas oli! Saas nähdä milloin tulee tiukka valinta eteen; salille vai ajolle. Viikon päästä onkin sitten keikkailua ja pärräilyä luvassa, joten täytyy ihan miettiä tarkkaan mihin saumaan nuo salikäynnit ajoittais.

 

Kehonkoostumusmittaushan kertoi jo, että pitää olla pikkasen pläski PLÄSKI pläski PLÄSKI. Tai no ei nyt pitäs mutta kun on vaan, joten ajatuksena olis käydä noita lukemia parantamaan... Käytännössä pääasiallinen tavoite, eli saada ukko taas elämänlangasta kiinni, on aika hyvin toteutunut joten nyt vaan tutustutaan oman kehon toimintaan paremmin ja testaillaan mikä milloinkin parhaiten nappaa.

 

Aiemmin oli puhetta niistä muutoksista, laitan tähän loppuun pari kuvaa. Ja vaikka toisesta kuvasta voiskin olettaa, niin en oo koskaan huumeita käyttänyt :) Ja toinen kuva on noin kuukauden takaa, pitää ottaa sitten uutta kuvaa kunhan on jotain havaittavaa muutosta nähtävissä...

 

Ja mikä tärkeintä; saa nauraa! :P

 

Nyt mie lähen salille että on jotain ilkkumisen aihetta jatkossakin!

 

 

Oppia ikä kaikki

Sitähän se vaan on. Joka päivä kun oppii jotain uutta niin ei mene ykskään päivä hukkaan. Sitä voipi kehua sitten kuollessaan olla hemmetin viisas ;)
No ei lähetä noin synkkiin aiheisiin kun mieli on hyvä. Vasta muutaman päivän ajan ottanu lisänä tuota EAA:ta ja ihan kuin se olis just sitä mitä koko ajan olis vähän salaa kaivannut. Jaksaminen on hiukka parempi, virkeystasokin jotakuinkin ok ja mikä ihmeellisintä, töissäkin pysyy hereillä! Liekö ihan huuhaata ja syyt ihan jossain muualla, mutta ei kai tuo nyt ihmekään olisi. Myös treenit tuntuu kulkevan vähän paremmalla tuntumalla, ei tule samanlaista äkillistä uupumista kuin aiemmin.
Ja nyt muuten jäi tuo CLA pois, ei ehkä minun tilanteessa se hyödyllisin ulostettava ravinne loppujen lopuksi olekaan. Kokeillaan kaikkea kivaa niin pysyy mielenkiinto yllä.

Jännä juttu tuo kipu ihmisen kropassa. Ihan sama vaikka koskis ukkovarpaan päähän tai rektumi olis pyyhkimisestä arkana, niin se vaikuttaa koko kehoon. Elimistö menee johonkin safe-modeen (näin IT-ammattilaisena täytyy viljellä alan sanastoa) ja pyrkii tekemään jotain asialle. Ei tuolloin vaan ole voimia tehdä niitä treenejä täysillä! Alkuviikosta kun pohje oli tuusan pas*ana ja se perinteinen selkä/pakarakipu oli erityisen voimakas niin treenit oli sen mukaisia. Pahoittelen taas tätä nirinää ja narinaa mutta iteppä elän vaivoineni, pitäähän ne jakaa ;)

Niin ja siitä oppimisesta... en oo oikein koskaan tehnyt kunnolla perusliikkeistä perinteisintä, eli penkkipunnerrusta. Se vaan ei oo luonnistunut ja tanko seilaa edestakas kuin käärmeen kusi erämaassa. Painotkin on tietty jääneet sen vuoksi huomattavan pieniksi. No vastoittain päätin ottaa pässiä sarvista (härkää en uskalla) ja käydä harjoittelemaan. Alussahan se oli samanlaista sätkimistä kuin pienellä vasikalla kun se meinaa nousta ylös ja lähteä kävelemään. Toki tuossa(kin) äkkiä oppii kun vain kärsivällisesti tekee. Nyt vain muutaman kerran liikettä tehneenä, käytettävät painot on lisääntyneet noin 15-20 kiloa ja toivottavasti tuon nyt saisi kulkemaan niin mukavuuskin paranisi. Eli kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos vaan intoa riittää.

Onneks on tuo treenimusiikki sellasta joka potkii persuksille kun ei muuten tule käytyä kuin yksin salilla. Turmion Kätilöt motivoi kyllä tällä hetkellä eniten, samoin Stam1nan uutukaiset. Kanssatreenaajat tuskin on samaa mieltä, usein joku tulee kysymään "tarviitko näitä lukkoja" tai "olitko tekemässä tuossa taljassa" tms, ja meikäläinen vaan jammaa sisäisesti eikä huomaa mitään. Mutta on se vaan osoittautunu ainakin itelle aika tärkeäksi osaksi treeniä, pystyy keskittymään omaan tekemiseen huomattavasti paremmin.

Pyrin myös jatkossa tekemään useammat treenit viikossa/lihasryhmä. Vaikuttaa siltä että rahkeita siihen olis, senhän näkee sitten miten se soveltuu. Ei tässä ruveta hinaamaan kun tsemppi on päällä!

Niin ne ennen/jälkeen-kuvat...hmm...