Sitähän se vaan on. Joka päivä kun oppii jotain uutta niin ei mene ykskään päivä hukkaan. Sitä voipi kehua sitten kuollessaan olla hemmetin viisas ;)
No ei lähetä noin synkkiin aiheisiin kun mieli on hyvä. Vasta muutaman päivän ajan ottanu lisänä tuota EAA:ta ja ihan kuin se olis just sitä mitä koko ajan olis vähän salaa kaivannut. Jaksaminen on hiukka parempi, virkeystasokin jotakuinkin ok ja mikä ihmeellisintä, töissäkin pysyy hereillä! Liekö ihan huuhaata ja syyt ihan jossain muualla, mutta ei kai tuo nyt ihmekään olisi. Myös treenit tuntuu kulkevan vähän paremmalla tuntumalla, ei tule samanlaista äkillistä uupumista kuin aiemmin.
Ja nyt muuten jäi tuo CLA pois, ei ehkä minun tilanteessa se hyödyllisin ulostettava ravinne loppujen lopuksi olekaan. Kokeillaan kaikkea kivaa niin pysyy mielenkiinto yllä.
Jännä juttu tuo kipu ihmisen kropassa. Ihan sama vaikka koskis ukkovarpaan päähän tai rektumi olis pyyhkimisestä arkana, niin se vaikuttaa koko kehoon. Elimistö menee johonkin safe-modeen (näin IT-ammattilaisena täytyy viljellä alan sanastoa) ja pyrkii tekemään jotain asialle. Ei tuolloin vaan ole voimia tehdä niitä treenejä täysillä! Alkuviikosta kun pohje oli tuusan pas*ana ja se perinteinen selkä/pakarakipu oli erityisen voimakas niin treenit oli sen mukaisia. Pahoittelen taas tätä nirinää ja narinaa mutta iteppä elän vaivoineni, pitäähän ne jakaa ;)
Niin ja siitä oppimisesta... en oo oikein koskaan tehnyt kunnolla perusliikkeistä perinteisintä, eli penkkipunnerrusta. Se vaan ei oo luonnistunut ja tanko seilaa edestakas kuin käärmeen kusi erämaassa. Painotkin on tietty jääneet sen vuoksi huomattavan pieniksi. No vastoittain päätin ottaa pässiä sarvista (härkää en uskalla) ja käydä harjoittelemaan. Alussahan se oli samanlaista sätkimistä kuin pienellä vasikalla kun se meinaa nousta ylös ja lähteä kävelemään. Toki tuossa(kin) äkkiä oppii kun vain kärsivällisesti tekee. Nyt vain muutaman kerran liikettä tehneenä, käytettävät painot on lisääntyneet noin 15-20 kiloa ja toivottavasti tuon nyt saisi kulkemaan niin mukavuuskin paranisi. Eli kyllä se vanhakin koira oppii uusia temppuja, jos vaan intoa riittää.
Onneks on tuo treenimusiikki sellasta joka potkii persuksille kun ei muuten tule käytyä kuin yksin salilla. Turmion Kätilöt motivoi kyllä tällä hetkellä eniten, samoin Stam1nan uutukaiset. Kanssatreenaajat tuskin on samaa mieltä, usein joku tulee kysymään "tarviitko näitä lukkoja" tai "olitko tekemässä tuossa taljassa" tms, ja meikäläinen vaan jammaa sisäisesti eikä huomaa mitään. Mutta on se vaan osoittautunu ainakin itelle aika tärkeäksi osaksi treeniä, pystyy keskittymään omaan tekemiseen huomattavasti paremmin.
Pyrin myös jatkossa tekemään useammat treenit viikossa/lihasryhmä. Vaikuttaa siltä että rahkeita siihen olis, senhän näkee sitten miten se soveltuu. Ei tässä ruveta hinaamaan kun tsemppi on päällä!
Niin ne ennen/jälkeen-kuvat...hmm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti