Tilulilulii, nyt se on auki ja katotaan milloin menee kii...

Enpähän tiedä taas mitä päässä pyöri kun tätäkin lähin tekemään...

No mutta kuitenkin, eikös sitä sanota että kaikkea on kokeiltava paitsi mummoaan ja kansantanhuja? Ja kun tuo fyysinen ikä lisääntyy koko ajan henkisen iän jäädessä pahasti jälkeen, niin antaa mennä vaan ettei jää kokeilematta.

Ihan aluksi jos miettii mitä näihin blogeihin olisi edes järkevää avautua, niin tuskinpa minun kohdalla mitään maata mullistavaa ja hirveän fiksua kannattaa edes odottaa. Alunperin nimeltämainitsematon henkilö taisi ehdottaa blogikirjoituksia tuosta vastoittain alkaneesta harrastuksesta, eli kuntoilusta.
Ja mikäpäs siinä, kyllähän se aika isoa osaa minun ajatusmaailmasta ja päivittäisestä ajankäytöstä alkaa viemään, koko ajan ehkä enemmän. Mutta täytyy kuitenkin muistaa että blogihan on silti eräänlaista julkista päiväkirjaa, joten kirjoitan silloin kuin siltä tuntuu ja jos ei ole asiaa niin sitten pitää mennä tekemään jotain muuta.

Aika paljon on muutoksia tullut elämään sitten viime kesän. Osa kesälomasta meni maatessa lattialla kun ei istumaan kyennyt ollenkaan. Selkä otti ja sanoi yhteistyönsä irti kertalaakista. Jäi moottoripyöräilyt ja kesästä nauttiminen kokonaan. Sen jälkeen elämä onkin ollut enemmän tai vähemmän vuoristorataa. On tullut tutustuttua eri fysioterapeuttisiin palveluihin ja Terveystalon lääkäreihin. Niissäkin on muuten suuria eroja (toim.huom)...
Lääkkeenä on ollut venyttelyä, keskivartalon tukilihaksiston vahvistamista ja sitten tietysti sitä särkylääkettä. Mutta mikä parasta, kun oikeat napit löytyi, niin äijä hyppäsi lattialta parissa päivässä! Sen jälkeen onkin tullut syötyä välillä kuurina noita samaisia kipulääkkeitä ja pieniä kivoja pillereitä joiden pitäisi nostaa kipukynnystä. Noh, satakunta niitä meni ja ajattelin sitten hylätä kun ei mitään huomattavaa hyötyä tuntunut olevan. Nyt jonkin aikaa jo ilman lääkitystä eteenpäin menty ja välillä olo on ihan ok ja toisinaan taas tuntuu että tekisi mieli repiä koko oikea jalka selkärankaa myöten irti.
Rtg-kuvissa olikin ollut näkyvissä erittäin reilu skolioosi (eli selkäranka viipottaa päin helv...) ja neljäs nikama pahasti kulunut. Kaipa noista jotain syytä voisi keksiä tähän olotilaan mutta epäilen olevan jotain muutakin, ihan lihasperäistä vikkoovikkoovikkoo.

Vaan se siitä voivottelusta ja antaa vanhojen mummojen vertailla terveyskeskuksen odotustilassa vaivojaan, mulla on ihan eri intressit. Nyt siis pistetään Immosen poikaa kuntoon, jotta arki toimisi ja äijästä olisi muuhunkin kuin verkon painoksi.

Aloitin sitten 21.10.2013 kuntosaliharjoittelun, tai tarkemmin ottaen kävin tuolloin tekemässä jäsenyyden paikalliseen liikuntakeskukseen, Viilinkiin. Tarkoituksena oli parantaa kokonaisvaltaisesti fyysistä kuntoa ja myös treenata sitä keskivartaloa. No nokkelimmatpokkelimmat jo varmaan arvaakin että nälkä kasvaa syödessä... kun se treenauksen jälkeinen olotila on melko loistava ja pikku hiljaa huomasin jotain muutoksia tapahtuvankin tässä toimistotyöläisen loisteputkirusketuksen omaavassa vartalossa, niin siitä se ajatus sitten lähti. Kohta siis viisi (5) kuukautta mennyt punttisalin hämyssä, tehden painoharjoittelua ja aerobista siinä sivussa. Kehon oma paino ei hirveästi ole muuttunut, ehkä pari kiloa lähtenyt pois sen jälkeen kun sain ns. normaalin painoni takaisin kesän jälkeen. Täytyy laittaa kuvaa esille kunhan mieli antaa periksi ruveta näpsimään näitä kuuluisia selfieitä omasta ruodosta. Kesältä onkin yksi kuva mistä ei oikein osaa sanoa onko kuvassa oleva herra menossa katkolle vai sieltä tulossa, on meinaan sen verran mustaa silmänalusta ja luisevaa näkyä luvassa... pitääkin siis laittaa semmonen ennen/jälkeen-kuvasarja?

Mitä enemmän on tullut tuloksia, sitä enemmän on mielenkiinto herännyt tuohon ravintopuoleen. Joskus penskana kun tuli olevinaan "treenattua", niin pitihän silloinkin kokeilla näitä eri massanlisääjiä ja muita proteiinivalmisteita, ymmärtämättä sen enempää niistä tai mistään muustakaan. Kunhan vaan oli hianoo. Ja voitte arvata oliko niistä silloin hyötyä. Nyt lukenut alan kirjallisuutta ja tietysti tuo Skynet...siis internet kertoo lähestulkoon kaiken paitsi sen mitä mummo on syönyt aamupalaksi palvelutalossa. Ja niin tässäkin, mitä enemmän "tietää" asioista, sitä enemmän janoaa lisää faktaa luulojen ja uskomusten tilalle.

Jahas, jokohan tässä olisi pää avattu ja katsotaan mitä jatkossa seuraa. Onhan tämä sellaista "man versus per**leenkipeäselkä"-taistoa päivästä toiseen mutta pakko hymyillä että se huominenkin tulisi.
Jos jotakuta nyt oikeasti kävi kiinnostamaan niin kertokaa, muuten todnäk into tähän laskee kuin lehmän häntä.

Lissee sitten seuraavalla kerralla! Hösä!

-J