Aurinko paistaa.
Linnut laulaa.
Ja Jarkko heräilee taas näkemään että aika ei riitä mihinkään.
Myönnän, vihaan talvea. Siinä ei vaan ole mitään "minulle", pelkkää pimeyttä ja kylmyyttä.
Oikeastaan se vain aiheuttaa jatkuvaa huolehtimista talosta ja autosta, siirrät sitä valkoista pa**aa pois pihalta sen minkä ehdit ja jaksat, kunnes varpaat ja sormet on niin jäässä että ainoa toimenpide tuon jälkeen on saada itsesi sulateltua ikiroudasta.
Toki, kun ei ole talvisia harrastuksia juurikaan, niin silloin voi iltansa viettää mahdollisuuksien mukaan kuntoilemalla. Nyt kun lumet alkaa katoamaan pihalta ja muut kesäiset harrasteet alkaa jo muistumaan mieleen, jää tuo kuntoilu väistämättäkin vähemmälle. Kaiken lisäksi vielä kun on näin köyhä, on pakko viettää se paras aika vuorokaudesta päivätöissä...
Vuodenvaihteessa aloitin ihan ajatuksella tutkimaan mitä syön ja miten liikun, jotta se kesäkunto ihan oikeasti olisi joskus todellisuutta. Vaikka sitten olisikin ainoa kesä kunnossa. Rasvaakin siis yrittänyt karsia vyötärönseudulta erinäisin konstein ja onhan sitä jonkin verran lähtenytkin, mutta vaatisi huomattavan paljon enemmän panostusta että saisi itsensä siihen kuntoon mikä tavoitteena on. Mutta katsotaan nyt, jospa tästä vielä saisi kunnon motivaationosteen jollain tavalla esiin.
Aiemmin kävin pari kertaa ihan mielenkiinnosta paikallisen kuntoiluyrityksen puitteissa mittauttamassa sitä kehonkoostumusta. Sittemmin ostin oman halpaversio-puntarin, josta suurin piirtein samat ominaisuudet löytyy ja siten voi seurata hiukan tiheämmin muutosta ja samalla pitää tarkempaa kirjanpitoa. Alkuhan näyttikin todella lupaavalta, nyt muutos on polkenut hetken paikallaan...
Maanantaina kävin vihdoinkin näyttämässä lääkärille oikeaa olkapäätäni, siinä kun on ollut jo jonkin aikaa ongelmia. Aikansa tutkittuaan lääkäri ohjasi kuvauksiin torstaille ja ensi tiistaina katsotaan sitten pitääkö alustava diagnoosi paikkansa. Käytännössä kaikki työntävät liikkeet on pitänyt jättää minimiin tuon vamman takia, ihan sen totaalisen voimat vievän kivun vuoksi. Ultraäänikuvauksen tehnyt lääkäri totesi hauskasti kivun syypään olevan "tyypillinen painonnostajan vamma"...minkähän takia se sitten minulle on iskenyt..?
Tulehduksen aiheuttamaan turvotusta, joka taas tekee sen kivun tunteen kun nuo niveliä suojaavat limapussit jäävät puristuksiin luiden päiden välissä. Jotta sellaista...
Tänään tuli siis lähes kaksi viikkoa edellisestä salitreenistä. Tapasin kuitenkin salilla viime aikoina hyväksi ystäväksi tulleen Jalkapäivän. Jälleennäkeminen oli melko neutraali, tosin olisin vähän enemmän toivonut ymmärrystä juuri tuon pitkähkön tauon vuoksi, mutta ei antanut yhtään periksi. Tälläkään kertaa.
Ja entä vatsalihashaaste? Pari kertaa tein ja sitten kun ei olkapää antanut edes olla punnerrusasennossa, niin haastoin sitten Nukku-Matin heittämään lisäsankollisen sitä soraansa silmiin jotta tulisi huominen vähän nopeammin...
Nyt kun lauluauto alkaa olla taas noin miljoonan kirosanan saattelemana ajoa ja katsastusmiehen moittimista vaille, niin aikaa jäänee toivottavasti sitten taas muullekin aktiviteetille. Onneksi on ystäviä, jotka kaikesta huolimatta haluavat vielä musisoidakin minun kanssa, niin on kesälle muutakin odotettavaa kuin kesäkunto, kokoontumisajot/cruisingit ja ne per**leen hyttyset :)
Ja lopuksi vielä lähtötasokuva kesää kohti, niin onpa edes jotain mihin verrata. Ja kuten huomaatte, niin eipä tulisi ainakaan valokuvaajaa meikäläisestä...
